Remekset juurillaan Rantasalmella

Remesten sukuseura järjesti kaksipäiväisen kesäretken Rantasalmelle heinäkuussa 2007. Mukana oli kolmisenkymmentä Remestä ja sukuun kuuluvaa. Rantasalmi oli monelle matkalaiselle aivan uusi tuttavuus ja Tuusmäen Remekselässä vain aniharvat olivat käyneet.

Matkan tärkeimpänä kohteena oli tutustuminen siihen paikkaan, jossa Remesten tiedetään asuneen vuonna 1541, jolloin heidät kirjattiin ensimmäisen kerran veronmaksajina aikakirjoihin. Ensimmäiset Remekset olivat Olli, Antti ja Heikki Remekset sekä heidän mahdollinen veljensä Ihanus eli Juho. Rantasalmen Tuusmäen Remekselä on se paikka, jossa näiden neljän otaksutaan asuneen 450 vuotta sitten. Talo oli aikoinaan suuri ja vielä tänä päivänäkin se on kookas ja elinvoimainen. Remekselä on ollut säteritila, joka maksoi veronsa pitämällä hevosia ja sotilaita kruunun tarpeisiin. Remekselä oli jonkun aikaa myös hovi eli virkamiehen asunto.

Vaikka Remekselän väki ei enää olekaan Remeksiä vaan Kauhasia, on sama vanha suku vielä paikalla. Taloon on useaan otteeseen tullut vävyjä isännäksi ja Remesten nimi on jäänyt ainoastan talon ja tilan nimeksi. Remekselän nykyinen emäntä Kaija Kauhanen on miehensä kanssa kiinnostunut kotitalonsa historiasta ja oli valmistanut Remesten vierailua varten kirjallisen selostuksen talon vaiheista 450 vuoden ajalta.

Halukkaille oli järjestetty yöpymismahdollisuus komeassa Ruusuhovin hotellissa. Yhteisen illanvieton aikana pohdittiin Remes-nimen taustaa ja sitä, mistä Remekset aikoinaan tulivat Rantasalmelle vai oliko niin, että he asuivat siellä jo paljon aikaisemmin, mutta saivat nykyisen nimensä, kun veroluetteloita ensimmäisen kerran alettiin kirjoittaa vuonna 1541.

Remesten matka ei ollut yksinomaan sukulaisissa käymistä, vaan matkan aikana tutustuttiin myös Rantsalmen kirkkoon, kuvataiteilija Pentti Ikäheimoseen komeine maalauksineen sekä luontokeskus Oskariin. Matkan toisena päivänä käytiin tutustumassa kuuluisaan Linnansaaren kansallispuistoon.

Matkalaisten yhteinen toivomus olikin, että sukuseura voisi järjestää kesämatkoja useamminkin Remesten eri asuinpaikkoihin. Päällimmäisenä on suunnitelmissa matka Värmlannin suomalismetsiin. Sielläkin asui Remeksiä 1600-luvun alusta alkaen.

Lyhennelmä Seppo Remeksen Kiuruvesi-lehteen (1.8.2007) tekemästä jutusta (alla)


Remekselän rälssitilan elämää

Tuusmäessä sijaitsee edelleen Remekselän tila, jossa on asunut monta
huomattavaa sukua sen historian aikana. Tilan nimi viittaa pitkäaikaisiin
asukkaisiin Remeksiin.

Myöhemmin tila oli Rantasalmen ensimmäisen rälssisuvun Pistolekorsien
omistuksessa. Leskisten suvulla paikka ennätti olla pitkälle 1800-luvulle.
Nykyisin tilaa emännöi Kaija Kauhanen (os. Halonen), jonka isänisä Otto oli
ensimmäinen Halonen asuttamassa tilaa.

Veronmaksajina siellä sun täällä

Remekselän tila oli Remes-suvun ensimmäinen asuinsija Suomessa. 1500-luvun
asiakirjat näyttävät sukunimen monessa muodossa: Remexin, Rämijixen ja
Remexinen.

Naisten sukunimet olivat usein feminiinisessä muodossa. Esimerkiksi
Putkilahden kartanon palveluskuntaan on kuulunut 1600-luvulla Elina
Remeksitär.

Varmaa ei ole mistä Remeksiset ovat Rantasalmelle tulleet. Vuodelta 1541 on
Rantasalmen verojen maksajissa kolme Remestä Antti, Olli ja Heikki. Ihanus
ja Henrik ilmestyvät veroluetteloon 1550. Ihanus maksaa veroja kuitenkin
myös Kiuruvedelle muutamana vuonna 1550-luvulla.

Remeksiä näkyy tällöin myös Juvan veronmaksajina. Tähän syynä lienee
Tuusmäen kuuluminen Juvan kirkonpiiriin. Hallinnollisesti oltiin
Rantasalmella.

Mikä aiheutti Remeksien veronmaksuhypyt pitäjästä toiseen? Vuonna 1568
nimittäin Ihanus on Rantasalmelta hävinnyt ja kuvioihin ilmestyy Pool
Ihanuksenpoika. Entä olivatko Antti, Olli ja Heikki veljeksiä? Entäpä
Ihanus? Muuttiko hän jo pysyvästi Kiuruvedelle ja sukulaiset jäivät tänne?

Maita, kärhämiä ja rautaa

Remekselän tilan maat ovat olleet mittavat. Pistolekorsien omistuksessa
maita on ollut jopa 5.000 hehtaaria. Metsää on ollut Haapataipaleella,
kallioita Pahakkalassa ja peltoja Tuusmäessä.

Johan Habermannin maakirjassa vuodelta 1620 on myös maininta Laulionpellosta
(Läyliänpeldo), joka on ollut Remekselän omistuksessa. Sen sijaintia ei ole
kuitenkaan pystytty paikantamaan.

Remekset tavattiin myös toisinaan käräjillä. Taisivat pojat ottaa mittaa
toisistaan, kun mustelmia lyötiin sukulaisille ja niitä selviteltiin.
Toisaalta Tahvo Remes sai tuomion myös naisen narraamisesta.

Tuusmäki tiedettiin merkittävänä rautapitäjänä. Remekselän sijainti
rautamalmirikkaan Tuusjärven rannalla on saattanut antaa Remeksille
mahdollisuuden myös raudanvalmistukseen. Tästä ovat todisteena mm. Heikki
Remeksen saamat sakot kun hän on jättänyt tuomatta rautapitoista multaa
hyttiin eli raudansulatuspaikkaan. Hytin sijainnista ei ole merkintöjä,
mutta Tuusjärven paikan nimet Hytinlahti ja Hyttisaari saattavat viitata
siihen.

Joissakin tilan asiakirjoissa on raudanvalmistukseen viittaavia tietoja.
Rauta ei kuitenkaan ollut veronalaista, joten veroluetteloista ei faktoja
löydetä.

Ensimmäinen rälssisuku pitäjään

Pistolekorsien suku saapui Remekselään vuonna 1630. Luutnantti Johan
Pistolekors sai sota-ansioistaan tilan haltuunsa. Remeksisten sukua oli
edelleen yhdessä tilan taloissa lampuotina.

Pistolekorsien on arveltu olevan skottilaista alkuperää. Tarkempia
perusteita tälle ei kuitenkaan löydy. Eräs sukuhaara on aateloitu Suomessa
1645.

1680-luvun isojako antoi Johanin pojalle Karlille oikeuden asua Remekselässä
elinaikansa. Hänen veljensä Karl Gustav asui tilaan kuuluvassa Roppolassa.
Yrjö Pistolekorsin tiedetään saaneen Juvan puolelta ansioita. Yrjön suvun
asuinkartano paloi Aholahdessa. Hänelle kuningas järjesti muun muassa
Leskelän kartanon Juvalta ja Kiuruveden Remekselän.

Näin Pistolekorseja vaikutti molemmissa Remesten suvun paikoissa.
On myös epäilty, että Remekset eivät olis pystyneet maksamaan verojaan
Rantasalmella. Oliko Pistolekorsien ja Remesten välillä yhteys verojen
kautta? Halusiko Pistolekors kerätä veronsa Remeksiltä, vaikka nämä asuivat
Kiuruvedellä?

Remekselästä talonpoikien tilus

Isonvihan jälkeen isäntänä oli sotatuomari Nils Nykopp. Tila oli kuitenkin
Pistolekorsien perikunnan omistuksessa. Nykoppin kuoltua hänen poikansa peri
tilan.

Everstiluutnantti Yrjö Maunu Sprengtportenille myytiin puolet talosta 1779.
Hän ei kuitenkaan ollut kovinkaan kiinnostunut Remekselän tilasta, vaan
suunnitteilla oli jotain muuta.

Sprengtporten tahtoi itselleen Haapaniemen, jonne hän suunnitteli
perustavansa kadettikoulun. Niin lopulta kävikin.

Kalle Leskinen vaihtoi Sprengtportenin kanssa tilat päikseen.
Everstiluutnantti siirsi hevossiittolansa entisiin kuninkaankartanon
maisemiin Haapaniemeen ja ryhtyi perustamaan sotakoulua

Leskinen jakoi osuutensa tilasta kolmelle pojalleen. Neljänneksellä tilassa
oli vielä kiinni hovikamreeri Karl Brunou. Hän kuitenkin asetti lampuodin
osuuttansa ylläpitämään.

1700-luvun lopulla voidaankin sanoa loppuneen Remekselän kartanoajat. Tila
toimi Karjalan rykmentin rusthollina eli ratsutilana ja oli talonpoikien
omistuksessa.

Leskisen suku viipyi tilalla ainakin 1800-luvun puoliväliin asti.
Johan Oinonen osti myös neljänneksen Remekselästä vuonna 1841. Paikkaan
kuului Pahakkalan kotitarvemylly.

Oinosen sisarenpoika Kalle Hämäläinen oli seuraava omistaja. Hän oli
naimisissa Kristiina Tolvasen kanssa. Perinnönjaossa tila jäi heidän
pojilleen Juholle, Kalle Villelle ja Antille. Lainhuudon kautta pojat
nappasivat itselleen loputkin osuudet vuonna 1897

Haloset saapuvat jäädäkseen

Hämäläisen poika Juho sai vaimonsa Eva Jurvasen kanssa tytön Amandan. Hän
meni naimisiin Otto Halosen kanssa.

Heidän lapsistaan Aarosta, Laurista, Airista, Taimista, Lempistä ja
sedästään Villestä tuli lainhuudon kautta 1930 Remekselän omistajat.
Omistukseen kuului myös Halolan tila.

Pojista Aaro osti sisaruksiltaan tilan osuuksia useilla kauppakirjoilla
1930-luvulla. Myöhemmin 40-50-luvuilla hän hankki loput osuudet
sisarustensa lapsilta.

Aaro avioitui Ruuskasen Annikin kanssa, joka oli kotoisin Tuusmäen Vestolan
tilalta. Heille syntyi tytär Kaija, jonka omistuksessa Remekselä on ollut
1981 alkaen.

Tilan nykyinen päärakennus on alkujaan rakennettu 1901. Kaija ja hänen
miehensä Matti remontoivat taloa vuonna 1989.

Todennäköisesti vanhempi päärakennus on sijainnut samalla paikalla. Navetta
on ainakin kenties ollut eri paikalla. Kaija kertoo maata kaivaessa pihan
edustalla karahtavan sen verran, että jokin rakennus siinä on sijainnut.

Remesten suvun jäsenet ovat vierailleet Remekselässä viime vuosina. He ovat
ihmetelleet ja harmitelleet miksi Remekset muuttivat aikoinaan pois. Kaijaa
ei harmita, olisihan hänen sukunsa tällä hetkellä jossain muualla kuin
Remekselässä, jos historiankirjat olisivatkin menneet toisin.

Pahakkalan tullimylly

Remekselän mailla sijaitsi Pahakkalanjoen liepeillä sijainnut
kotitarvemylly, joka nimettiin usein Pahakkalankosken myllyksi. Siinä olivat
osingoilla kaikki Remekselän tilan osakkaat.

Johan Oinonen anoi Mikkelin lääninhallitukselta lupaa muuttaa mylly
tullimyllyksi ja siirtää sen paikkaa.

Vuonna 1849 anomus sai hyväksyttävän päätöksen ja mylly saatiin muuttaa
kotitarvemyllystä tullimyllyksi. Se sai ottaa vastaan tullia ja jauhattaa
vierasta viljaa.

Pahakkalanvirta haarautui kahdessa kohdassa. Johan Oinonen toivoi
anomuksessaan, että mylly voitaisiin siirtää oikean reunan virtauksesta
vasempaan. Näin mylly olisi enemmän tarkoitustaan vastaava.

Pahakkalankosken myllyn vesi virtasi Pahakkalanjärvestä – joka tosin nykyään
kartoissa mainitaan lammeksi – ja laski Tuusjärveen.

Patoaminen nosti epäilyjä ratsutilan osakkaiden keskuudessa. Sovittiin, että
mikäli vahinkoa patoamisesta ilmenisi, maksettaisiin siitä oikeudenmukaiset
korvaukset. Lisäksi kaikilla Remekselän omistajilla oli oikeus
tullivapaaseen kotitarvejauhatukseen.

Vaikka patoaminen puhututti osakkaita, myllyn perustamista vastaan heillä ei
kuitenkaan ollut juurikaan vastalauseita. Pääasia oli, että Oinonen pitäisi
kiinni lupaamistaan etuuksista tilan jäsenille.

Kaija Kauhanen muistaa vielä viimeisen myllärin. Mylly purettiin 80-luvulla,
mutta sen rauniot ovat vielä paikallaan Pahakkalantien varressa.

Aineisto:
Rantasalmen Lehti / Minttu Sistonen

Kirjalliset lähteet:
225 vuotta kadettiupseereita, Upseeri suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kadettikunta ry – Rantasalmen kunta 2005
Arvo M. Soininen: Rantasalmen historia, Rantasalmi 1954
Seppo Remes: Muutamia kysymyksiä Remesten alkuperän selvittämiseksi
Markku Ruuskasen kokoama historiikki Remekselän historiasta
Remekselän tilan lainhuutoasiakirjat: Pahakkalan myllystä 1849
Kauko Pirinen: Savon historia II:1, Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena
1534-1617, Pieksämäki 1982