Remesten tulo Kiuruvedelle versiot 1 ja 2

Remesten tulo Kiuruvedelle, versio 1

Remeksiä, Hyvärisiä ja Tikkasia pidetään Kiuruveen vanhimpina sukuina.

Itseasiassa vieläkin vanhempia on; Kaikkoset ja Pietikäiset esimerkiksi. Kansan keskuudessa elä edelleenkin monenlaisia tarinoita näistä ajoista, jolloin Kiuruvesi alkoi saamaan kiinteän asutuksen. Remekset ja heidän mukanaan tulleet Hyväriset jakoivat keskenään kaikki ne maat, jotka ovat tätä nykyä Kiuruveden keskustan pohjoispuolella. Perimätieto sijoittaa tapahtumat 1500-luvulle – aivan oikein.

Perimätiedon mukaan ensimmäinen Remes oli ontuja, ja häntä kutsuttiin Pylkkö-Remekseksi eli pylköksi. Tarkempi tutkimus tietää hänen nimekseen Ihanus eli juho. Hänellä oli myös samanniminen poika. Pylkkö-Remes oli kotoisin Rantasalmen pitäjän Tuusmäen kylästä. Muistitieto kertoo, että kotitalon nimi oli Laulionpelto. Vaikka sen nimistä paikkaa ei enää Rantasalmella tunnetakaan, on Tuusmäen kylässä komea Remekselän talo.

Perimätiedon mukaan Remes saapui Kiuruvedelle vesiä pitkin soutaen yhdessä erään Hyvärisen kanssa. Nivankoskella nousivat he veneestä ja alkoivat hakemaan itselleen maata. Remes otti haltuunsa joen oikeanpuoleiset maat ja Hyvärinen vasemmanpuoleiset maat. Hyvärinen löysi aika pian mieluisan paikan asunnolleen ja hän rakensi majansa nykyisen Niemiskylän alueelle.

Remes jatkoi matkaa pohjoisemmaksi ja saapui Nälännön järjelle. Tämän järven luoteispäästä löysi hän mieluisen paikan asunnolleen. Sinne hän rakensi Porttiniemeen talonsa, jota pidetään Remesten vanhimpana tunnettuna asuinpaikkana Kiuruvedellä. Täältä käsin Remes kierteli itselleen laajat maa-alueet, Remekselän alueen eli sittemmin Remeskylän.

Remekselän alueen mainitaan kuuluneen Laulionpellon rälssitilan metsämaaksi. Rälssitilan omisti aatelismies Yrjö Pistolekors ja Remekset asuivat siellä maksen veronsa tälle aatelissuvulle. Että Remekselä kuului todella Laulionpellon rälssitilan metsämaaksi vahvistuu mm vuoden 1561 maanjaostelukirjoissa. Remes ei ilmeisesti asunut Kiuruvedellä kuin tilapäisesti – Remekselä kun oli metsäpalsta.

Pylkkö-Remeksen kerrotaan kerran kotiseudullaan Rantasalmella käydessään hukkuneen Luupuveteen. Luupuvedessä on vieläkin Pylkönsaari. Remeksen toveri, Hyvärinen, ei jäänyt toimettomaksi, vaan anasti Portinniemen itselleen ja ajoi Remeksen perheen pois talosta niin että nämä olivat pakoitettuja palaamaan Rantasalmelle.

Perimätiedon mukaan Hyvärinen ei kuitenkaan hallinnut Remeksen maita kauan. Veroherran kuullessa tapauksesta, hän hääti Hyvärisen Porttiniemestä ja palautti Remeksen perheen Kiuruvedelle. Häädetyksi tullut Hyvärinen rakensi sen jälkeen itselleen talon Niemiskylän Hilapan paikalle. Kaikesta päätellen kyseessä oli Tuomas-niminen Hyvärinen, joka omisti vuoden 1561 maanjaoittelukirjan mukaan koko nykyisen Niemisten sukukunnan alueen. Sieltä käsin ovat Hyväriset levinneet Koskenjoelle ja myös nykyisen Lassingin paikalle Osmankijärven rannalle.

Remekset puolestaan alkoivat levittäytyä Pylkkö-Remeksen merkitsemälle alueelle ympäri Remekselää. 1600-luvun lopulla alkoi elämäntila käydä ahtaaksi ja Remeksetkin alkoivat hakeutua oman kylänsä ulkopuolelle; Iisalmeen ja pohjoisemmaksi Oulujoen vesistön rannoille.

Remesten tulo Kiuruvedelle, versio 2

Suomen Museo-nimisessä lehdessä julkaistiin vuonna 1899 Hjalmar Appelgren-Kivalon laatima asutushistoriallinen tarina, jossa kerrotaan Remesten saapumisesta Kiuruvedelle. ”Remekset ja Hyväriset. Jäppiläiset eli Jättiläiset olivat täällä ennenkuin Remekseläiset, joista toinen asettui Mattilaan, toinen Porttiniemeen. Porttiniemessä oli silloin jättiläinen, Maanuanniemessä toinen; niiden välillä oli Nälännänjärvi. Jättiläisillä oli niin kova ääni, että kun istuivat rannalla, puhelivat he toisilleen järven yli. Olihan semmoista sipattelua.

Siitä pitäisi jo olemaan 15 miespolvea kuin Remekset ensin tulivat. Porttiniemestä he levisivät Kytölään, Murtomäkeen, Joppilaan ja Paaranniemeen. Hyvärisiä tuli sitten Mattilaan ja levisivät sieltä Lassinkiin, Koskelle, Palosille ja muualle. Tikkanen tuli Karsikkoniemeen Kiuruvedellä.

Kun kansaa tuli paljon, päätettiin jakaa maat. Remes näki kaakkurin lentävän Luupuvettä kohti (itäkaakkoon) ja arveli, että ehkäpä on tuollakin järvi, koska kaakkuri lentää sinne. Lähti painumaan sinne päin ja löysi järven. Rupesi heti maistamaan vettä ja sanoi: Kylläpä on kalainen vesi tämä! Remes lähti silloin maita merkitsemään, löi pilkat puihin. Lähti ensin Porttiniemestä poikki Nälännänlahden Rikkajoen suuhun; siitä nousi jokea myöten Majonkosken yläpuolelle, siitä yhtäsuoraan pilkkomaan Luupueveen järveen, siitä teki nurkkaman ja tuli Kiuruveden pohjoispäähän, josta sitten vesi on rajana. Hyvärinen läksi Nälännän luodenurkasta ja pilkkoi Lahnajärveen, siitä Honkamäkeen, siitä Niemisjärveen ja sitten Kiuruveden kirkolle samaan paikkaan, mihin Remeksen raja yhtyi. Nämä ovat vieläkin sukujen rajat.”

Tämä tarina on julkaistu Paaran Remeksiä esittelevässä kirjassa.

Tiusanniemestä

Luupuveden Tiusanniemessä eli Tiusassa on asunut myös Remeksiä. Paikan nimi on askarruttanut monia tutkijoita ja kansanmiehiä. On esitetty, että nimi on oikeastaan Tihisen niemi, sukunimen mukaan kutsuttu. Ensimmäisten asukkaiden joukossa oli Kiuruvedellä myös Tihisiä, Rantasalmelta hekin. Juho Pöksyläinen muistaa kirjassaan Kiuruveden pitäjän asuttaminen, että Tiusan vanha nimi oli Tihisen niemi.

Perimätiedon mukaan Tiusanniemessä oli lappalainen paennut vainoojiaan menemällä piiloon leivinuuniin. Sieltä hänet kuitenkin löydettiin ja sinne hänet armottomasti tapettiin.

Paaran pettuleipä

Juho Pöksyläinen kertoo kirjassaan Kiuruveden historiaa, että ”Paaran talossa oli hakattu erinomaisen suuri kaski ja pantu rukiiksi. Kun sitten mentiin ruishalmetta leikkaamaan, oli eväänä petäjänsekaista leipäämitä talossa oli varsinaisesti aina käytetty, vaan kun nyt huomattiin että rukiin kasvu halmeessa oli erinomainen, ja kun halme oli suurialainen, että siitä saadaan useitakymmeniä tynnöriä hyviä rukiita, päättivät leikkuumiehet, että nyt ruvetaan syömään selvää leipää ja panivat petäjäsekaleivät puun haarukkaan. Sen jälkeen on selvä leipä aina ollut Paaran talossa.

-Seppo Remes-