REMEKSET RETKELLÄ POHJOIS-KARJALASSA

Sukuseuran viikonloppumatka vei suvun ja Suomen historian jäljille

Remesten sukuseuran elokuisen viikonloppuretken ohjelmaan kuului jälkiä taiteesta, elämästä ja historiasta. Kohteina olivat Lapinlahden taidemuseo, Lintulan ja Valamon luostarit, Varistaipaleen kanava ja sen vieressä sijaitseva Remeksen museokauppa, Eeva ja Paavo Ryynäsen Paateri Lieksassa sekä Koli.

Lapinlahden taidemuseon Jälkiä matkalla –näyttelyssä kahden ystävyksen, Kuutti Lavosen ja piispa Arsenin, taideteoksissa näkyi muistoja elämän varrella kohdatuista kokemuksista, tapahtumista ja ajatuksista. Heidän taiteensa perustuu aiheiltaan yhdenmukaiseen eurooppalaiseen kristilliseen taideperintöön. Lähestymistavat ovat kuitenkin erilaiset: Kuutti Lavosen aiheet ammentavat läntisestä taidehistoriasta, piispa Arsenin teoksissa on puolestaan läsnä idän kristillinen kuvatraditio.

Uutta ja vanhaa ikonitaidetta

Maamme ortodoksisen uskonelämän ja kulttuurin tärkeät keskukset ovat Lintulan ja Valamon luostarit. Lintula aloitti toimintansa Karjalan kannaksella vuonna 1895. Nykypaikallaan Heinävedellä se on ollut vuodesta 1946. Sisaristoon kuuluu 11 nunnaa. Vierailullamme kuulimme nunnaluostarin valmistautuvan parhaillaan seuraavana sunnuntaina 25.elokuuta pidettävään kirkkorakennuksen 40-vuotisjuhlaan.

Arkkitehti Vilho Suonmaan suunnittelemaa kirkkoa hallitsee Petros Sasakin maalaama ikoniseinä ja alttarin valtava Jumalansynnyttäjän Ennusmerkki-ikoni. Myös kirkkosalin kupolia ja etuseinän yläosaa koristavat ikonit. Kupoliin oli liimattu viime syksynä Konstantinos Ksenopoulosin kankaalle maalaamat ikonit. Ja juuri ennen vierailuamme oli valmistunut Alexander Wikströmin Apostolien ehtoollinen–seinämaalaus.

Pelastettua historiaa

Perimätiedon mukaan Valamon luostari on perustettu Laatokan Valamon saarelle 1100-luvulla, viimeistään 1300- luvulla. Sen perustajaisinä kunnioitetaan kahta Valamon saarella kilvoitellutta pyhää, Sergei ja Herman Valamolaista. Talvisodan syttyessä saaren siviiliväestö ja veljestö evakuoitiin. Luostarin irtaimisto, taide-esineet sekä kirkollinen esineistö onnistuttiin pelastamaan. Kun luostarille etsittiin uutta paikkaa, menivät luostarin edustajat katsomaan Heinävedelle Papinniemen tilaa, jonka päärakennuksen eräästä huoneesta he löysivät Sergei ja Herman Valamolaisia esittäneen ikonin. Tätä pidettiin erityisenä enteenä ja tila ostettiin luostarille heinäkuussa 1940.

Uudessa Valamossa vieraillessamme tutustuimme paitsi kauniiseen ympäristöön ja vehreään pihapiiriin myös Pääkirkkoon ja Talvikirkkoon, joista jälkimmäisen päädyn mosaiikissa on kuvattu Laatokan Valamon perustajat Sergei ja Herman Valamolainen. Uudessa Kristuksen kirkastumisen kirkossa on kunniapaikalla Suomen historiallisesti merkittävin ikoni, Konevitsan Jumalanäiti, joka sodan melskeissä tuotiin Suomeen ja sijoitettiin luostariin vuonna 1956.

Valamon kulttuurikeskuksessa on lisäksi tilat ikonien konservoinnille, luostarin kirjastolle sekä arkistolle. Kulttuurikeskuksen historiallisessa näyttelyssä voi tutustua Valamon luostarin historiaan ja Laatokan Valamosta pelastettuun kirkolliseen esineistöön.

Oman suvun kaupassa

Varistaipaleen kanava sijaitsee Heinävedellä Varistaipaleen kylässä. Se kuuluu Kallaveden reitin itäiseen haaraan Juojärven reittiin, joka yhdistyy Varisvedellä maailman kauneimmaksikin vesireitiksi kutsuttuun Heinäveden reittiin. Kanava on pohjoismaiden syvin, pudostuskorkeudeltaan Suomen suurin ja maan ainoa nelisulkukanava. Sitäkin mieluisampi kohde oli kuitenkin kanavan varrella olevan kauniin kylän vanha K-kauppa, jonka oli 1900-luvun alkupuolella perustanut August Remes. August syntyi vuonna 1884 Iisalmen Valkeismäen Verka-ahossa. Hän meni naimisiin heinävetisen Edit Tolvasen kanssa. Kauppaa he pitivät useita vuosikymmeniä. Nykyään kauppa on museona. Sen hyllyiltä löytyvät niin jauhopussit kuin Työmies- ja Klubi-tupakat, naisten väskyt ja lakanapitsit sekä monet tarpeelliset astiat ja työvälineet. Kauppaa ja koko Remeksen kauppakartanoa ylläpitää Augustin ja Editin tyttären tytär Ulla Simelius miehineen.

Paaterin kirkko

Eeva Ryynänen, omaa sukua Åsenbrygg, syntyi Vieremällä vuonna 1915. Hänen kerrotaan jo lapsena innostuneen veistelemään puusta eläimiä, kuten lintuja, kissoja ja hevosia. Vuonna 1934 hänet hyväksyttiin Ateneumiin Veljekset Hiidenkivellä-veistoksen ansiosta. Eeva avioitui vuonna 1944 maanviljelijä Paavo Ryynäsen kanssa ja asettuivat asumaan Vuonisjärven Paateriin Lieksaan. Eeva veisteli maatalon töiden ohella ja tuli tunnetuksi eri puolilla Suomea. Myöhemmin he luopuivat karjan pidosta ja Eeva panosti Paavon avustaessa veistosten tekemiseen, joita valmistui noin 500. Hänen suurin työnsä on ainutlaatuinen Paaterin kirkko, joka valmistui vuonna 1998. Eeva Ryynänen kuoli vuonna 2001.

Koli

Retkellä yövyimme Valamossa ja Kolilla. Kolihan on jäänne vuoristosta, jonka jääkaudet ovat silottaneet. Kovin kiviaines on jäänyt koholle kuin kuluneen puupenkin oksankohdat. Sen rinteillä harjoitettiin muinoin kaskikulttuuria. Myöhemmin se innoitti taiteilijoita kuten Jean Sibeliusta, Juhani Ahoa, I.K. Inhaa ja erityisesti Eero Järnefeltiä. Nyt se on sekä retkeilijöiden että turistien suosikkikohde.

Retken yhteenvedoksi lainaan Kuutti Lavosta:” Elämä jättää meihin sisäisiä jälkiä. Me jätämme elämään, aikaan ja paikkaan ulkoisia jälkiä. Maailmankaikkeuden mittakaavassa jättämämme jäljet ovat minimaalisia, mutta sisällämme kannamme tuota kaikkeutta, tuntemusta ikuisesta ja äärettömästä.”

Valvatti Remes-Siik